Olen onnistunut saamaan itseni asemaan, jossa minun ei enää tarvi kenellekään todistella työhistoriaani, osaamistani tai menneitä tai tulevia tekemisiäni ja ajatus pystyä se sellaisena pitämään.Ei se maineikas eikä mittava ole, mutta juuri sellainen, että ei sitä selitelläkään tarvi.Missään en koskaan ole ollut huippu, olen vain opetellut kaikesta sen verran että sillä voi tienata. Oli kyse sitten haitarin soitosta tai sähkötekniikasta, verkkokaupasta tai postinlajittelukoneen korjauksesta. Koulussa oli. Uskonto kymppi ja matematiikka viisi. Noilla opeilla ei ole kuin yrittäjäksi. Koulu oli lyhyt ja ytimekäs ja tehokkaasti luisteltu läpiTeot ei ole olleet suuria, toisin kuin puheet, mutta molempia on tullut matkan varrella enemmän kuin monilla.Varmaan olisin menestyneempi ja parempi jos olisin matkan varrella jaksanut kumartaa ja pokkuroida edes vähän enemmän. Se eis vaan onnistu kun selkä on ollut aina vähän jumissa siihen puuhaan. Pitämällä silmät ja korvat auki, pärjää pitkälle. Yrittäjyys ja tekeminen ei ole tällä tasolla matematiikkaa ja ekseliä, se on vain raakaa tekemistä päivästä toiseen. Se on kolmas ulottuvuus tavallisen työ ja korporaatioutopian välillä. Yhtä aikaa jalat savessa ja toisella kädella taistelua tuulimyllyjä vastaan. Jos tämä olisi helppoa kaikki sitä tekisi, vaan eipä ole. Siksi tää on mun juttu. Ja jos tuntuu että tuossahan se vaan menee. Tulkaa ja tehkää perässä edes puoliksi.